Lemun VPK:n historiaa
Historiankirjoissa on maininta, että Lemun pitäjässä oli 1930 -luvulta lähtien neljän miehen käyttämä ”kunnan palopruutta”, jota säilytettiin kunnantalon piharakennuksessa. Ruisku oli valmiina kärryillä. Sammuttamaan lähtijät valjastivat vain hevoset kärryjen eteen ja ajoivat täyttä vauhtia palopaikalle.
Vuonna 1933 tuli voimaan uusi palolaki, joka muutti oleellisesti palotoimen järjestämistä ja sen merkitystä maalaiskunnissa. Se asetti kunnille velvoitteita, joita piti noudattaa. Lemun Vapaaehtoisen Palokunnan perustamiskokous on pidetty 16.11.1935.
Maaliskuussa 1940 Lemun pitäjä jaettiin kuuteen sammutuspiiriin: Nyynäinen, Seijainen, Suottio, Tenhola, Monnoinen ja kirkonpiiri. Kuhunkin sammutuspiiriin valittiin sammutuspäällikkö ja heille varamiehet.
Ensimmäiseksi hankittiin 2 kpl 15 m:n pituisia ja 1 kpl 10 m:n pituista letkua, palotikkaat, käsiruisku ja muunnosliitin. Ensimmäinen moottoriruisku päätettiin hankkia huhtikuussa 1939. Sotien jälkeen 1944 perustettiin kalustonhoitajan toimi.
Oma paloasema valmistui keväällä 1949. Rakennus käsitti kahden auton tallin ja yläkerran asunnon. Yläkertaan tuli kunnan puhelinkeskus. Käsivälitteisen puhelinkeskuksen hoitaja suoritti palohälytyksen käynnistämällä aseman katolla olevan sireenin.
Ensimmäisen paloauton virkaa hoiti Lemun Osuuskaupalta ostettu kuorma-auto Ford T 249, joka toimi ainoana paloautona aina vuoteen 1956. Kesäkuussa 1956 palokunnalle hankittiin ensimmäinen varsinainen paloauto, Land-Rover ”jeeppi” ja siihen peräkärry.
Keväällä 1959 palokunnalle hankittiin ESA-20 moottoriruisku, jakoliitin, kaksi suihkuputkea sekä letkuja.
Lemun VPK piti ylimääräisen kokouksen 24.2.1961. Kokouksen aiheena oli uuden paloauton hankkiminen Lemun Osuuskaupan entisen kuorma-auton tilalle. Tammikuussa 1962 Palometalli Oy luovutti palokunnalle uuden Bedford -merkkisen sammutusauton.
1972 palokunta hankki käytetyn Bedford J6 kuorma-auton, joka muuttettiin talkootyönä vedenkuljetukseen sopivaksi. Säiliön tilavuus oli 7000 litraa. Autossa ei ollut pumppua.
Ensimmäiset palomiespuvut hankittiin 23 miehelle vuonna 1959. Palokunta rahoitti puolet puvun hinnasta sekä paidan ja lakin viljankeräysrahoilla. Toisen puolen hinnasta maksoi kukin palokuntalainen itse.
Alkuvuosina palokunta keräsi varoja toimintaansa mm. järjestämällä iltamia 1 – 3 kertaa vuodessa.
Asemarakennus alkoi käydä pieneksi kaluston lisäätyessä. Aseman laajennusosa, joka käsitti yhden auton tallin ja sosiaalitiloja, valmistui 1975.
Kalustossa seuraavaksi tuli elinkaarensa päähän Land-Rover. Tilalle hankittiin uusi Bedford pakettiauto, josta syntyi talkootyönä pelastusauto LE15. Auto otettiin virallisesti vastaan keväällä 1978. Samassa tilaisuudessa palokunta sai uuden Paltor -moottoriruiskun.
Seuraavaksi säiliöauto alkoi olla vesitilavuudeltaan riittämätön. Ongelma ratkaistiin hankkimalla 1980 seitsemän vuotta vanha Sisu -säiliöauto. Tästä rakennettiin talkootyönä ajanmukainen säiliöpaloauto. Tämä auto vaihtui ALPE:n kalustokierrätyksen kautta Someron entiseen Scaniaan lokakuussa 2008.
Sammutusautosta aika oli jo ajanut ohi, mutta uuden hankinnan rahoittaminen oli vaikea tehtävä. Määrärahaa auton hankkimiseksi yritettiin sijoittaa kunnan budjettiin monta vuotta. Aina tuli jokin tärkeämpi kohde. Lopulta rahoitus järjestyi ja palokunta sai vastaanottaa vuonna 1995 60 -vuotisjuhlien kunniaksi uuden Sisu -merkkisen sammutusauton.
Kaluston lisääntyminen ja ajoneuvojen suureneminen toi jälleen eteen tilanpuutteen. Vanha aseman laajennusosa purettiin ja tilalle tuli uusi asemarakennus. Aseman vanhimpaan osaan sijoitettiin kuntosali ja toimistotiloja. Tilojen käyttöönotto tapahtui marraskuussa 1997.
Ajoneuvokalustossa uusimistarve kohdistui LE15:een. Pelastus- ja raivauskalusto oli nyt sijoitettuna uuteen LE11:een, joten miehistöautolle olisi käyttöä. LE15 korvautui uudella LE17:llä 1998. Auton merkki oli Ford Transit. Kymmenen vuoden käytön jälkeen Ford vaihtui Mercedes Benziin.
Palokuntapoikatyö aloitettiin ja vuonna 1945, mutta varsinaista toimintaa hoidettiin yhteistyössä miehistön kanssa aina vuoteen 1970. Silloin perustettiin Lemuun oma poikaosasto, joka muutettiin nuoriso-osastoksi 1977.
Naisten mukanaolo palokunnassa koettiin välttämättömäksi jo aivan alkuajoista lähtien. Tehtävää oli ohjelmatoimikunnassa, arpojen myynnissä ja ravintolatoiminnassa iltamien aikana. Varsinainen naisosasto perustettiin alkuvuodesta 1985. Nykyisin yksi tärkeä tehtävä on pitkissä hälytyksissä muonituksen järjestäminen.
Palokuntaveteraaneille perustettiin oma osasto 1998. Perustavassa kokouksessa veteraaneja oli 12 henkilöä. Osasto toimii edelleen aktiivisesti.